Kävimme tänään pienellä porukalla vapaaehtoisia vierailemassa Paijan tilateurastamossa Urjalassa. Teoriassa tiesin jo mitä odottaa, ja tiesin mitä tehdään missäkin järjestyksessä, mutta aamulla vähän mietin että mihin tässä taas on suostuttu, sillä olen melko herkkä tuon veren kanssa. Kun pääsimme teurastamon eteiseen teurastamon haju tuntui jo siellä ja alkoi mennä pupu pöksyyn. Eteiseen kuului myös kalttauskoneen kolina. Puimme suojavaatteet ja sitten oli aika siirtyä teurastussaliin. Heti oven avattuamme edessä roikkui useampi sika valmiina sisäelinten poistoon. Salissa haju ainakin kaksinkertastui ja se oli kerrassaan hirveä. Menimme katsomaan kun siat tainnutetaan ja pistetään, ja nostetaan kalttauskoneeseen. Olin yllättynyt itsestäni, sillä edes verenlasku ei saanut oksennusrefleksiä aikaan, vaan pystyin seuraamaan teurastajien työtä. Kalttauskoneessa sika upotetaan kuumaan veteen, jonka jälkeen sen karva ja nahka revitään irti, siitä sika jatkaa sisäelintenpoistoon, ja siitä ruhon halkaisuun. Ruho jatkaa kahdessa osassa kohti kylmiötä. Näimme myös teurastamon uudet, pian käyttöön otttavat odotustilat, sekä lihanleikkuu ja pakkauspisteet.
Eihän reissu mikään mielialaa ylentävä ollut, mutta erittäin hyödyllinen ja ainutkertainen, nimittäin ei sinne teurastamoon muuten vaan pääse.
Löysin myös netistä artikkelin, joka on kirjoitettu juurikin Paijan teurastamosta:
http://katse.uta.fi/201101/artikkeli.html
Paijan tilateurastamon omat sivut:
http://www.paijantilateurastamo.net/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti