Matkalla kapunkilaistytöstä eläintenhoitajaksi.: Kolmas Vuosi

Kolmas vuosi alkoi, ja niin alkoi attoainepainotteiset päivät. Syksyllä aloitimme valinnaisen tutkinnonosan ''Hevosten hoitaminen ja ruokinta''. Teoriaa meillä oli viikko, ja työssäoppimista seitsemän viikkoa. Pääsin työssäoppimaan tuttuun paikkaan, Vahannan Ratsastuskoululle, jossa olen käynyt tunneilla jo 10 vuotta. Oli helppoa aloittaa työssäoppiminen tutussa paikassa. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni karsinoita siivoten, hevosia tarhaten ja ruokkien. Sitten tapahtui pieni takapakki, sillä muutama viikko ennen työssäoppimista loukkasin käteni, mutta ajattelin että tämä on vaan joku pieni revähdys. Topissa käteen tuleva rasitus ja ratsastustunnit saivat käteni kipeytymään lisää, ja menin lääkäriin. Pieni revähdys paljastuikin kolmioruston repeämäksi ja hiusmurtumaksi. Mangneettikuvien jälkeen käsi pistettiin pakettiin ja jatkoin yksikätisenä hevosenhoitajana. Kaikki muut työt pystyin soveltamaan yhdelle kädelle, paitsi karsinoiden siivouksen jonka jouduinkin jättämään kokonaan pois. Vaikka hevosten hoitaminen on minulle tuttua jo monien vuosien takaa opin silti paljon uutta. Erityisesti hevosten ruokinnasta, sekä ähkystä. Sinnittelin koko työssäoppimisen, ja sain paljon positiivistä palautetta asenteesta ja kovasta halusta tehdä töitä, ja kiitettävän arvosanan.
http://www.vahannanratsastuskoulu.com/

Tammikuussa attoaineet jatkuivat, ja aloin myös toden teolla tehdä opinnäytetyötäni. Aiheekseni muodostui ''Lihavasikoiden kasvu syntymästä punnitukseen'' Tein työtä emolehmätilalla jossa olin ollut työssäoppimassa. Opinnäyteprosessi oli melko stressaavaa, sillä joka ilta kun menin nukkumaan, tiesin että työtä pitäisi tehdä, mutta päivisin aikani katosi aina jonnekkin, joten stressitaso nousi välillä todella paljon. Nyt työ on tosin valmis ja olen melko tyytyväinen siihen.

Tätä kirjoittaessani on torstai 20.2. ja viimeinen kunnon koulupäivä on ohi. Huomenna edessä on penkkarit, ja uskon että on tulossa todella hauska päivä.
Käsittämätöntä miten nopeasti kolme vuotta meni, ja miten paljon opin tästä alasta ja itsestäni.
Sain itselleni ihania elinikäisiä ystäviä, pääsin työskentelemään monelle ihanalle maatilalle ja tapaamaan siellä iloisia, ammattiaan rakastavia maajusseja ja maanaisia? : D

Tyttö joka saapui yläasteella kouluun joka päivä korkokengissä ja tekoripset naamassa saapuikin tänne kouluun 5.30 ilman meikkiä, hiukset sekaisin lypsylle.
Löytyyhän näistä vuosista negatiivistakin sanottavaa. Oppilaille laitetaan tehtäviin kovat deadline- ajat, mutta opettajat saavat palauttaa tehtävät vaikka vuoden päästä, tai ei ollenkaan. Tiedot ammattiopettajien ja navetan välillä eivät aina ihan kulkeneet, ja meiltä odotettiin navetalla paljon enemmän mitä meille oltiin opetettu.

Mutta se on nyt opinnäyteseminaaria vaille valmista! Pistetäämpä joitain kuvia vuosien varrelta tähän loppuun!